Vapaus pukee halvan takin ja kalliit aurinkolasit, se on lähdössä. En voi tehdä mitään, mikä pakottaisi sen sittenkin muistamaan minut hurjana ja kauniina naisena, jonka hiukset jatkuvat liekkeinä ja joka on polttanut raudalla sydämensä suonet.

Laura Gustafsson ottaa haltuun omaelämäkerrallisen fiktion. Pohja on intiimi ja paikoin surkuhupaisa kuvaus rakkauden karkeudesta, halun kauneudesta, äitiyden raadollisuudesta ja lihan kurittamisesta. Tarina vie kirjailijaa ja lukijaa kohti hetkeä, jossa suru alkaa.

Laura Gustafsson (s. 1983) on helsinkiläinen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Teatterikorkeakoulusta valmistuneen Gustafssonin hahmot ovat suorasanaisia, jopa karikatyyrimäisiä. Hän hyödyntää henkilögalleriassaan mytologioita ja pikku-uutisia. Leikittelevällä kerronnalla hän käsittelee teoksissaan suuria aiheita, kuten toiseutta, väkivaltaa ja ihmisyyttä. Teosten paikoin synkeää maailmaa keventävät huumori ja Gustafssonin omintakeinen mielikuvitus.

"Esikoisteos Huorasatu" (2011) nousi Finlandia-ehdokkaaksi. Se on kertomus naisiin kohdistuvasta väkivallasta läpi historian, julkaistu Saksassa ja Ranskassa ja kääntyy parhaillaan turkiksi. Toinen romaani "Anomalia" (2013) käsittelee kieltä, pahuutta ja susilapsia ja herätti heti ilmestyessään huomiota Ranskassa. Gustafssonin kolmas romaani "Korpisoturi" ilmestyi syksyllä 2016. Se katsoo ihmistä raadollisuudessaan, pienuudessaan ja loputtomassa kauneudessaan. Gustafsson työskentelee romaanien kirjoittamisen ohessa yhdessä taiteilija Terike Haap­ojan kanssa. He ovat luoneet Toisten ­historia -projektin, joka tarkastelee maailmanhistoriaa eläinten näkökulmasta. Yleisölle on esitetty Naudan historian museo -näyttely (2013) ja Oikeusjuttu-luentoesitys (2014). Syksyllä 2016 valmistui Museum of Nonhumanity - Epäihmisyyden museo Helsingin Suvilahteen. Gustafsson kirjoittaa säännöllisesti myös omaa blogia, jossa hän kommentoi ja pohtii ajankohtaisia aiheita sekä henkilökohtaista elämäänsä.