Kirjarovion seitsemännessä jaksossa pureudutaan sensuuriin, sen historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen. Jaksossa käsitellään myös sananvapautta ja cancel- kulttuuria.

Tämän päivän maailmassa, jossa napinpainallus voi pyyhkiä pois, sumuttaa tai yrittää muuttaa historian kerroksia tai muokata tulevaisuuden muistia, meidän on kysyttävä: kenellä on oikeus päättää, mikä on liian vaarallista luettavaksi? Ja vielä tärkeämpää, mitä menetämme, kun emme enää haasta itseämme kohtaamaan epämiellyttäviä totuuksia?

Mistä johtuu, että jo vuosikymmeniä sananvapautta kiivaimmin puolustaneet ovat ajatusmaailmaltaan suppeiksi luonnehdittuja konservatiiveja ja kiihkeimmin sitä vastustamaan ovat asettuneet edistysmieliset puritaanit, ” On aika sijoiltaan”, sanoisi Hamlet.

”Sanankäyttäjän tässä maassa nauttima vapaus on haurasta juuri siksi, että siitä tulee kovin helposti itsestäänselvyys. Ihminen, joka ei ole kokenut mielipidevainoa ei aina ymmärrä, että lain turva on historiallinen saavutus eikä luonnollinen tila. Sananvapautta rajoittavia säädöksiä ei ymmärretä vastustaa, koska mihin syntymälahjana saatu vapaus nyt voisi kadota, ja niinpä säädöksiä tulee lisää. Juuri näin vapaus menetetään, vaivihkaa.”

- Timo Hännikäinen, marginalia- blogi / Kesäkuu 2010